tältä nyt tuntuu

Minulla ei ole sinua
Kaipauksen tunnetta lamaannuttavaa
Muutamaa ylimääräistä sydämenlyöntiä
Sinun astellessasi näkökenttääni

Tahdoin niin avata verhot
Nuo pitsikoristeiset
Päästää kaiken vallitsevan
Ravistelemaan
Mutta käteni ovat heikot
Niin heikot
Kettingillä kahlitut
Ikiroutaan upotetut

Kuiskausten lipuessa ohitseni
Minä olen se sama vanha
Mikä olin viime viikollakin
Kun tarjosin hänelle ajatuksiani
Ja minulle kerrotaan
Kuiskausten olevan huutoja

-

älä murehdi sanoja
tilan täyttämistä metelillä
minä en sitä tarvitse
enkä kaipaa
minulle riittää tieto
siitä että olemme tässä
uponneiden kustannusten harhassa

jos jätät huomiotta
virheeni ja heuristisen kyynisyteni
olet täysin tervetullut
sukeltamaan unelmiini

muumipapan muistelmia

siinä sängyllä makasimme
katselimme toisiamme
salaa
silmänurkista
villit kiharat hiussuortuvasi
valahtivat alvariinsa
harmaiden silmiesi peitoksi

vaikka kello oli jo kuusi
tai no neljää vaille
sanoin hiljaisuuden maratonin jälkeen sinulle
"älä jooko lähde"
nyökkäsit hiljaa
katse painettuna
sanoit olevasi ymmälläsi
kaikesta
et ymmärrä kaikkea
mitä tulisi ymmärtää

vastasin harkiten sinulle;
ole huoleti
ollaan vaan hiljaa
eikä tarvitse miettiä
miettiä mitä tulisi miettiä
ihan hiljaa
kaikki kulkee omalla painollaan

näin sinut ensi kertaa
kamppailevan hetken kanssa
tämän hetken jonka jaoimme
ja ihailin sitä, koska se oli purppuransävyinen

tai ehkä se oli heijastus jostakin kauempaa
vuosien takaa
tai korttelin takaa

yhtäkaikki
silloin emme olleet yksin

Yltiösuorittajien maa

kaunis tarina
suomalaisen miehen teennäinen kahvikutsu
suostuminen kokeilumielessä
kultainennoutaja
hiilenharmaatukkaiset lapset

vuonna nollakolme
kun melankolia-alttiutesi
parhaimmillaan kukoisti
silloin päätit sen
teet kaiken niinkuin järkeväksi koet
menestystarinaksi kutsutaan
opiskelut suoritat
miehen löydät
sellaisen joka on kiinnostunut tieteistä
ja hymyilee appivanhemmilleen

nyt vuosien jälkeen
tunnet ne kaikki neljä seinää
ihoasi vasten
itket pari muodollista kyyneltä
ja mietit
"minne jäi se kaikki"

kummaa

sitähän se kaikki on
kaupassa käymistä
harkitsemista
valitseeko säilykepersikat mehussa vai sokeriliemessä
tai valitseeko reilun kaupan banaanin
chiquitan sijasta

harkitsemista pitäisikö uskaltaa
mennä vain flown mukana

'miksen uskaltaisi', sanon

mutta juuri siksi
en sitten vain uskalla
tulee jotain muuta
pitää oikeastaan siivota
huomenna tulee vieraita vähän kauempaa

sain aamuöisen viestisi
siinä oli tapasi mukaan liikaa kirjoitusvirheitä

olit varmaan kotimatkallasi sen lähettänyt
viestissä kyselit kuulumisiani
ja että pitäisikö vaikka nähdä
olin jo kirjoittanut vastauksen
jossa kerroin kuinka mikään ei vain toimi
ei ilman sinun siunaustasi
pyyhin sen kaiken pois
ja vastasin että hyvin minulla menee
duuniaduunia
ja katellaan ens viikolla

harkitsinko taas liikaa

jos ei anna vain mennä
ajatukset kerkeävät nitoutua yhteen
seuraa sekamelska
tai ei sitten yhtään mitään

O_o

kuuletko sinäkin tuon huminan rintalastani alla

hän tarkkaili kelloaan
oli saanut sen lahjaksi
hoputti minuutteja kulumaan
aneli yötä jo saapuvaksi

tuo nainen
hän oli kauniina odottelemassa
kuuta ja sen kajoa
voidakseen vihdoinkin
päästää surun valloilleen
(suru ei sopinut päivänvaloon)

olisi tahtonut vielä muistaa
sen tunteen jolloin hän
odotti aamua
ja pihatyrnin linnun
ensimmäistä viserrystä

se toinen vierellään
se toinen ihminen
joka antoi hänelle kaikkensa
jopa ne kaikkein syvimmät salaisuutensa
niitä oli paljon
ja ne olivat kiinnostavia

pohdiskelua

Olisin tahtonut sinun kysyvän
miltä tuntuu leijailla
päällä noiden hattarapilvien
Liidellä yli noiden kattoparrujen

No kuinka olisitkaan voinut tietää kysyä
enhän koskaan
kertonut sinulle unistani
en uskaltanut
pelkäsin sen olevan liikaa
ja liian intiimiä
tahdoin sinun vain tietävän sen
etten ole tästä samasta maailmasta

Kerroin sinulle vain peloistani
Miksi pelkään liikkua iltahämärässä
ilman tietoa siitä
minne olen menossa
Etkä sinä edes ymmärtänyt metaforaani
Kehotit minua kantamaan mukanani taskulamppua

Tahdoin vain pitää yllä liekkiä
jonka syttymistä olin paikalla todistamassa
minä olin siellä

Pidin yllä illuusiota symbioosista
jonka olisimme muodostaneet

i love me and you'll love me

rakkaus tarjoilee
meille kaikille
kun vain maltamme
valojen sammua

Etsimisen jano
se näännyttää

Me vain tahdomme
rakastaa
niinkuin lapsi pyytteettömästi
rakastaa nalleaan

Mutta meidän
joilla on eksyneet katseet
on rakastettava itsejämme

minun tulee saada hengittää ilmaa joka ei minua kurista

ei minua oikestaan edes haittaa
jos löydät uuden onnen
naisen joka heleästi nauraa
suloisilla silmillään iskee sinulle silmää

se mikä minut tappaa
on ajatus siitä, että unohdat sen kaiken
mitä minä en voisi koskaan edes kuvitella unohtavani

ne kuiskaukset yön vaihtuessa aamuksi
ne kävelymme helsingin katuja pitkin
ne tunteenpurkaukseni kun tahdoin sinun jäävän
se kun kerroimme toisillemme salaisuuksia peiton alla

jos tunnetta mitattaisiin kiloissa
tunnekiloni olisivat enemmän kuin pystyisin koskaan kantamaan
vaikka vahvuuteni on ylivertainen
ne kilot saavat jalkani tutisemaan

                                          Meikäläinen taiteen parissa.

                                          Meikäläisen kävely-instrumentit. Taiteellista.

                                          Riemuidiootti-minä.

                                          Hki by night.

Kiva kun luit ja katsoit ja koit. Koit mitä koit, kunhan koit jotain lukemalla tekstiäni.
Hyviä unia ja toivottavasti kaikki muistaa rakastaa itseään.

jos voisin istua illan sanomatta sanaakaan

jos voisin joskus olla sellainen joksi itseni kuvittelen
matkustaisin läpi suomen autolla ajaen
huudellen törkeyksiä vastaantulijoille

minä huutaisin mielipiteeni muista poikkeavan
ja antaisin muiden puhua mitä puhuvat

koska muiden sanat olisivat helinää
kuiskauksia naamioituina huudoiksi
minä olisin absoluuttinen totuus
jota ei sovi kyseenalaistaa

ja minä hyppäisin kalliolta mereen
pelkäämättä satuttavani itseäni
voisin huuhdella naamani rantamudassa
ja säikytellä ohikiitäviä ystäviäni
joita tapaisin huoltoasemilla

me yhdessä valtaisimme jonkun mökin
uisimme rannassa pelkäämättä toisiamme
tai tulevaa elämää
porskuttaisimme tässä vedessä
odottaen sadetta
joka toisi uuden veden meille

sommaren är underbar

veden lämpö säikäytti hänet
tuo tyttö
hän viipyi hetken pidempään rannikolla
muistellen vuosia joina rakkaus ei ollutkaan uhka
vaan mahdollisuus

kesäpäivän kukkeus palautti hänen mieleensä
kauneuden tässä elämässä
laiturin keinahtelu
järven kalat jotka lipuivat ohi
vailla päämäärää
niitä katsellessaan
hän tiesi pystyvänsä
ihan
mihin 
vain

ei ole aikakaan riski
kun sen käyttää älykkäästi

The secret of happiness is to count your blessings while others are adding up their troubles

ehkä voisit vain hyräillä melodiaa
lähellä korvaani
ja päästää irti vuosista joina emme olleet

olleet tehty toisiamme varten

se melodia muistuttaa hetkistä
jotka ovat läsnä
hiipivät huoneisiin

olimme tuuliajolla toisissa kaupungeissa
kylissä joissa hiljaisuus on kaunista
katselimme maailmaa muiden näkökulmista

tunsimme polttavan auringon
maan jalkojemme alla
mutta emme puhuria sisällämme

                                                              jokainen sana merkitsee

Hyvää_yötä

Joo eli moi ja unirytmi. Kello näyttää nyt 4:47, ja silmällistäkään unta en ole nähnyt. Eipä ole taas unihiekat menny ihan tasan.

Ei siinä, tykkään öistä, sillon on kiva kirjottaa ja fiilistellä. MUTTA, kun tietää joutuvansa vielä heräämään seuraavana päivänä, nii voi ny saatana sentään. Eiköhän kaikki tiedä tän tunteen, kun pakottaa itteensä nukkumaan ja kattoo kelloo ja sit iskee aina hirvee paniikki ku kello näyttää ESIM. 4:49. Onneksi mun tarvii vasta kolmelta olla töissä, mut silti. Joopajoopajoo, vuorotyö=kivaa.

Ei joo ei keksi ny mitään järkevää sanottavaa. Olen pirteän ja superväsyneen rajamaastossa. Semmosessa tyhjiössä jossa vaan lillutaan, kun ei tiedä pitäiskö tästä nyt sit vaa nousta ja vaikka lähteä lenkille (olin itseasiassa jo lähdössä tossa, mut sitten muistin olevani kipeä. Se siitä sitten.), vai jatkaa sinnikkäästi yrittämistä saada unta.

Tää tekstikin on nyt niin nuivaakuivaa, että voisin lukea tätä nyt hetken aikaa niin aivan varmasti nukahtaisin. En oo koskaan kuulostanut näin mielenkiintoselta. Kiitoskiitos hei.

                                                    Kerran olin aamulla pirteä. Siitä on jo vähän aikaa.

                                          Yritin tunkee vappuna yo-lätsää misun päähän. Se ei oikee suostunut  
                                          yhteistyöhön.


Jooelimoii ja joo teki vaan mieli vinkua jonnekkin, jaksa enää yksin ääneen täällä inistä. Terveterve.

You cannot liberate me, I can only liberate myself

olen aina muiden takana jonossa
odottamassa vuoroani
vuoroani saada elää
kainosti hyräillen lauluja
joita kuuntelen öisin

viimeyönä tutkimattomassa hämärässä
pysähdyin hetkeen
hetkeen joka väreili kuin ilma
kuuman ja kylmän risteyskohdassa

kuuntelin säkeitä jotka kertoivat eletystä elämästä,
kauniista silmistä ja päättymättömistä kaduista

ymmärsin antautua virralle
joka kuljettaa minut elämääni
kunhan en vain rakenna patoa

oivallukseni johdatti minut jonon alkupäähän

Peace of mind grants you wisdom

Viimeyönä kadotin itseni
etsin piirongin laatikosta
ja sängyn alta
mistään en löytänyt
katsoin peiliin
näin vain hämärän kuvajaisen
sinusta

kosketin peilin pintaa
virneesi sai minut suuttumaan
löin sen rikki
ja sirpaleista kaikui naurusi

viime vuonna katselin tähtiä
taivas oli täyttynyt niistä
niistä pikku perkeleistä
jotka ilkkuivat; "hän katselee samoja tähtiä, ja samaa kuuta"
sain niistä tarpeekseni
ja jätin vartiopaikkani

edelleen tähdet jaksavat minua muistuttaa
sydämeni virhelyönnistä

three things cannot be long hidden: the sun, the moon and the truth

jos en olisi tässä
olisitko sinäkään siinä
puhaltelemassa saippuakuplia
jotka poksahtavat jo heti synnyttyään
koska saippuavesi,
teit siitä liian laimeaa

kuplat hohtavat kiehtovasti
kuin sateenkaarikala polskisi ilmassa,
kun ne kohtaavat auringonsäteen

ja se valaisee
hohkaa maa lämpöään
säteen siihen osuttua
painat korvasi asfalttiin
etkä välitä
mistään
enää koskaan
et mistään

et edes siitä
kun sanoin meneväni

kysyit vain; "miksi säteitä ei voi purkittaa?"
enkä minä vastannut
ja sinä jäit purkittamaan auringonsäteitä

                                                    Tähän vielä muutama reissukuva, tämä Pariisista.

                                                       Minä ja hän (reppu) thaimaaaaaaaa

                                                    Gambiaaaa. Tunkasin kaks kookospähkinää mekon alle. Ei, en tiedä            
                                                    miksi...

i'll start my diet later

Makoisaa tiistaita hyvä kiireinen kansa!

Vituttaako? Ahdistaako? Stressaako?

Kun on pinna kireällä ja tekisi mieli vain syödä suruunsa ja itkeä itsensä uneen, silloin yleensä myös tekee niin. Sitten vituttaa vielä enemmän, ku on vetässyt jonkun pekonijuustoturbosourcreametonionkaramellitoffeekarhunavatukkamarjamuromyslivalkosuklaapapupopcornhäpskäppärä-sipsipussin kiduksiinsa. Siitä tulee huonoa energiaa elimistöön, joka tekee vielä ärtyneemmäksi.

Itse näinä päivinä, kun on harmaa ilma, surettaa ja pinnaa kiristää, pistän puhelimen äänettömälle. En avaa konetta. Teen jotain ihanaa ruokaa ja sitten ehkä nukun pikku päikkärit. Käyn kävelyllä, poltan tupakan, pompin tasajalkaa ja sitten vaikka luen. Tai katon leffaa. En ota stressiä stressistä. Ihmisten pitäisi oppia pysähtymään kesken arjen vain palvelemaan itseänsä. Jokaisen tulisi osata ajatella "Minä ansaitsen tämän!", eikä potea huonoa omaatuontoa siitä, ettei siihen tuntiin tai pariin jaksakkaan nähdä ystäviä, olla toimelias ja aikaansaava. Tai jos et jaksa lähteä kylmään sateeseen vetämään lenkkiä samaa vanhaa polkua pitkin, älä lähde. Huomenna on uusi päivä. Huomenna ehkä jo paistaa aurinkokin. Tai jos lähdet, vaihda lenkkipolkua. Se piristää kummasti myös. Uudet maisemat, uudet lenkkinaamat.

Se siitä ja AIHESEEN SUKLAA. Suklaa on maailman ihanin raaka-aine. Se on HYVÄÄÄÄ sekä ominaisuuksiltaan aivan loistavaa. Siitä voi tehdä miltei mitä vain!!! Voi popsia sellaisenaan, voi tehdä kastikkeita, voi tehdä vaikka veistoksen jos siltä tuntuu. Tänään toteutin lapsuudenaikaisia kokkihaaveitani suklaan avustuksella.

Ja siis kyllä maistui. Tossa on tuoretta ananasta sekä mangoa, ja niitä sitte dippailtu suklaaseen. Niinkin yksinkertaista mutta NIIIIN hyvää. Suosittelen. :)

Hahah, olen pahoillani noista capslock-raiskauksista. Ei vain ole muuta konstia ilmaista tunteitani suklaata kohtaan. Loppuun vielä joitain kuvia, jipiiijipiiii.

                                          Tässä raaka-aineet joista mun ruokavalio on koostunut tässä joitain päiviä. Olen
                                          ehdottoman koukussa mozzarellaan. Vielä parempaa oli kun grillasin uunin
                                          grillivastusten alla sellasia kaupan patonkeja ja tungin noi siihen päälle.
                                          Nomnomnomnomnom.

                                                    Mie ja namu namussa. HEHEH...

                                               Hahahhaha en kestä enää näitä kuvia

                                                   Meikäläisen kesä starttas eilen. Mehua ja pakkasesta mansikoita. (Saattoi
                                                   sinne ihan pieni loraus jotain muutaki mennä)

You need to give yourself permission to be sad sometimes. Only then you can be happy other times.

olisiko se niin suuri synti
päästää hetkeksi irti periaatteista
hetkeksi lopettaa rakastamisen
ja sen pienen hetken vain
vihata
itseään ja ympäristöään
ihmisiä ympärillä
koska niillä kaikilla on kiire

ja sitä pientä tuulenvirettä
joka aina on mukanaan kuljettanut toivoa
nyt se tuo vain turbulenssia

olla vain ajattelematta
pyörittelemättä sanoja mielessä
uppoutumatta mihinkään
keskittyä ajatukseen
ajatuksettomuudesta

hetken olla irti elämästä
leijailla myrskypilvenä
tummana ja pahaenteisenä
tuoden sadetta ihmisille
jotka juoksevat sadetta pakoon
kiusatakseen vain

tiuskia itselleen ja kissalleen
"miksi vain pyörit siinä"
laukoa ajatuksiaan
miettimättä sen kummemmin
oliko se ilkeää
ja mitä siitä seuraa
olla vain välinpitämätön
sen tunnin tai kaksi
tai päivän tai kaksi





















Pyörittelen jatkuvasti sanoja päässäni, ja ne lähtee sieltä vain kirjoittamalla ne kaikki ulos. Välillä siivotessa löydän jostain pölyn alta lippusia ja lappusia joissa lukee jotakin tämänsorttista: "jooelimoi ja perseensuti", "ELÄMÄ ON IHANAA" tmstms. Siksi en koskaan nuorempana antanut äitini siivota huonettani, koska nuo lipareet saattaisivat kasvattaa hieman huolen määrää mielen tasapainoisuudestani. Tällä hetkellä joku voisi kylläkin tulla siivoamaan tänne, it's a chaos going on. Esimerkiksi tuon vaatehuoneen...

                                                    niin....

Hahah, tältä musta tuntu kun kävelin toissapäivänä puol yhen aikaan yöllä kotio töistä. Halusin maistaa uutta kismet-jätskiä ja ostin töistä sellasen, ja kotimatkalla vasta tajusin, että perkele sehän sulaa. No ei siinä, keskellä yötä, elohopea miinuksen puolella, jädeä naamaan. Ehkäpä se kesäki tulee sieltä vikkelämmin, jos protestoi tekemällä kaikkia kesäjuttuja. Nythän tuolla onkin kivasti satanu vettä, no, biksut päälle kumpparit jalkaan ja keskelle sisäpihaa vesipyssy kädessä julistamaan vesisota. Menox >>

My religion is very simple. My religion is kindness.

Kävelen läpi sumuisen ruohikon
Ei ruohikko oikeastaan ole sumuinen
Ne ovat ne raollaan olevat silmäni, joita utukerros peittää
Näin viimeyönä jotain
mitä en olisi halunnut

Näin itseni istumassa vieressäsi
Katselevan sinua ja sinun flanellipaitaasi
joka oli sinertävä
ja siinä nappi irrallaan

Näin meidän puhuvan
ja näin puhuvani asioista
joista sinä puhut
tavalla joista sinä niistä puhut
kadottaneena oman ääneni
puhuin äänelläsi
Tein äänestäni käheän
koska olen kuullut sinun pitävän käheä-äänisistä naisista

Polttelimme tupakan toisen perään
otimme hörppyä samasta oluesta
En voinut olla miettimättä, että miksen voinut olla niinkuin sinä
Seikkaillut läpi seitsemän meren
Hurmannut sydämen toisensa perään
Huolettomuudellani ja naururypyilläni


Minulla on vain maalatut kynnet
tennarit ja rikkinäiset farkut

Only one who can teach you, is you yourself

Aurinkoista keKsiviikkoa!

Minulla on vähän hyvän mielen asiaa. Olen itsekin ollut joskus hyvinkin alakuloinen ja negatiivinen persoona, mutta olen voittanut sen kaiken ihan vain mielenvoimalla. Olen oppinut uskomaan itseeni, vaikka tulisikin hieman kupruja elämässä. Ne kuuluu siihen. Ne opettaa. Olen myös oppinut tuntemaan itseni, en yritä esittää mitään mitä en ole, en yritä todistella kenellekkään mitään, enkä yritä miellyttää ihmisiä jotka eivät sitä välttämättä ansaitse. Kuulostaa kovinkin kliseiseltä, mutta miksiköhän kliseet ovat kliseitä? Koska ne ovat totta.

Olen aina sanonut ystävilleni joilla on vaikeaa tai muuten vain mieli maassa, että länttäile kotisi seinille lappuja, joihin kirjoitat joitain hyvän mielen lauseita. Inspiroivia asioita, elämänohjeita,  kauniita sanoja tai ihan vain vaikka arkipäiväisiä positiivisuuksia. 

Tämä kuva on ollut läppärini taustakuvana abauttiarallaa vuoden veikkaisin. Silloin aikoinaan tuo kuulosti kivalta ja jalolta pyrkimykseltä, mutta nyt tässä viimepäivinä olen todellakin huomannut tuon ja tajunnut sen. Maailma tosissaan ei tule muuttumaan, jos sitä joku ei ala muuttamaan. Ja se joku voin tosiaan olla minä. Ei siihen pelkkä ajatus riitä, se on myös toteutettava. Minulle henkilökohtaisesti tässä on kyse ihmisten välisestä kommunikaatiosta; hymyistä, ystävällisyydestä; muiden huomioonottamisesta. Minä tahdon esimerkiksi että kaupan kassalla myyjä on ystävällinen minulle, hymyilee ja kiittää. No miksi helvetissä hän olisi, jos minä en ole hänelle? Vuorovaikutus on asia, johon voit itse vaikuttaa. Ja ehkä jonain päivänä, täällä Suomessakin, ihmiset alkavat kohtelemaan toisiaan paremmin. Tervehtimään, kiittämään ja toivottamaan hyvää päivää. 

Negatiivisuus. Negatiivisuus elämässä on oikeasti turhaa. Kriittisyys puolestaan, joitain asioita kohtaan, on paikallaan. Mutta negatiivisuus katkaisee elämästä kaiken ilon. Negatiivisten ihmisten seura masentaa. Se ei palkitse. Ainoa positiivinen asia mikä liittyy negatiivisuuteen on että pessimisti ei pety. Mutta onko se todella elämää jos ei tule niitä pettymyksiä, eikä niistä opi? Jos varautuu siihen, että kaikki menee päin persettä. Puhun kokemuksesta, ei ole. Ja puhun myös kokemuksesta, että tällaisten ihmisten seurasta kannattaa vain kävellä ulos. Se palkitsee.

Voisin jakaa loputtomiin mielipiteitäni näistä asioistani, mutta tämäkin alkaa jo mennä vähän turhan vakavaksi. Ja se on ongelma, koska en oikeastaan ole kovinkaan vakava ihminen. Huumori on paras keino selviytyä elämästä :) 

Näin kevään tullen on ihana kokkailla kaikkea ihanaa. Vihannekset, kasvikset ja hedelmät näyttävät kaikki paljon kauniimmilta ja värikkäämmiltä auringonvalon kuin hehkulampun valossa. Tänään kokkailin eiliseltä dippi-illaltani jääneitä porkkanoita ja kukkakaaleja. Kukkakaalit keitin yksinkertaisesti vain kasvisliemessä, mutta porkkanoista tein oikein herkkuja;

Leikkasin ne palasiksi ja heitin päälle oliiviöljyä, hitusen suolaa, ripaus pepperiä, tuoretta rosmariinia ja hmm.. olikohan siinä vielä muuta. No jokatapauksessa olivat aivan maittavia, joskin olisivat saaneet olla tovin pidempään uunissa. En tiedä kauan itse pidin, koska en ole koskaan varmaan näissä ruuanlaittoasioissa muistanut katsoa kelloa. 

Noista kokosin terveellisen ja maittavan aterian. :) Suosittelen, sillä to my mind, kasvikset ja vihannekset ovat paras tapa parantaa mielenlaatua! Oikeasti, minun kokemuksieni ja tuttavieni perusteella voin kertoa vihannesten vaikuttavan hurjasti mielialaan. Hehhehe, alan pikkuhiljaa kuulostamaan vihannestukun jälleenmyyjältä. Paras lopettaa tähän.

                                          reps

Mutta aletaan tässä nyt kissan kanssa siivoilemaan. Kiitos lukemisesta ja toivotan kaikille ihanaa päivää!

No one saves us but ourselves. No one can and no one may. We ourselves must walk the path.

Hyvää maanantai-iltaa kansalaiset. Eilenpä tuli taas lähettyä rimpsalle ja tää päivä hiukan ollut sen mukanen. No, hyväähän tämmönen vaan tekee! Se vaan vähän verottaa, kun ei ole taas vähän aikaan tullut niin kauheasti juhlittua (vähään aikaan minun tapauksessani on kaksi viikkoa), niin nyt tuli sitten vedettyä kahtena päivänä. Eikä siinä mitään, ongelma tässä vain on se, että sain valokuvaus inspiraation, mutta tällä valolla ja  kokovartalotärinällä on sitten hiukan hankalempaa saada laadukkaita kuvia. Mutta no, ehkä ne on sitten hiukan tunnelmallisempia. Heheheh, jep...

Tässä muutama pikselimössö meikäläisen pärstästä sun muusta.

                                                    Oon tosi cool oon agentti! (niin....)

                                                    Good morning sunshine! Ei tänä aamuna sitten niin kauheasti hymyä
                                                    irronnukkaan...

                                                    MOI T.reipas siwa-tyttö

                                                          Aloin tossa inspiraation puuskassa ja aikanikuluksi vähän kuvailemaan
                                                          mun sisustusjuttuja ja vähä tätä meidän kotia. Siinä nippu rosmariinia.

                                                     

                                                 

                                                     Pablo vähän vinkkelissä. Se ei taho pysyä tossa suorassa.

                                                       Eteiskäytävän helkkarin makee lamppu! Toi on itseasiassa tän kämpän
                                                       edellistä edeltävän omistajan lamppu, ja noi edelliset oli sen pistäny sen
                                                       tohon takasin. Se tekee ihanan ton varjon tohon ja tuo vähän semmosta
                                                       linjakkuutta tohon käytävään. Tarkottaakohan sana linjakkuus mitään...?
                                                       No, minu mielestä se on hyvä sana tuohon.

                                          Meikäläisen ikkunalauta. Ja Burberryn mallipoika. Ja mun tuleva aviomies.

                                                               Ovi :D

Siinä ny oli semmottii. En oo kovinkaan kaunopuheisella tuulella tänään, en ala ees yrittämään, koska siitä syntyy vain kaaos. Oli tukki, siinä kiipeili lukki, kukat myös siinä kukki. Siinä oli paras mihin pystyn tänään. Nyt jatkan saarekkeen valloitusta (saareke-sänky) unen tavoittelun muodossa, koska ajattelin olla superihminen ja lähteä aamulla salille. Hei =)

If I had no sense of humor, I would long ago have committed suicide

Asensin, tai väänsin ja nikkaroin, itse tossa joku päivä jalat sänkyyni. Äsken se romahti. Olkaa tästälähin valmiita vastaanottamaan multa "TULE KOKOAMAAN TUO LAATIKOSTO"-puheluita...kiitos...

                                                       minä ja jääpuikko

Juon mustikkamuffinssin makuista teetä picachu-kupista. Tee on hyvää, mukikin on hyvä. Tahtoisin laulaa jonkin kauniin laulun, laulun ehkäpä taivaasta. Tai vaikkapa laulun maasta. Hiekasta ja mudasta. 

Uskallatko yrittää

Yrittää ylittää tien, joka on niin kovin ruuhkainen

Täynnä savua ja pölyä

muiden ihmisten puhetta

Vaikeakulkuinen

olen minä, ja tuo tie

Uskallatko yrittää

Yrittää kertoa unestasi

joka on niin tärkeä

tärkeämpi kuin talviturkki jänikselle

Tahdon tietää unestasi, oliko se sävyiltään kaunis

Uskallatko yrittää

Yrittää rakastaa itseäsi

yli kaiken, kaiken mitä on

Niin paljon, että sytytät kynttilän murheittesi muistolle

Hyvää yötä, minä ja sinä, nähkäämme kauniita, värikkäitä ja insipiroivia unia!

Peace begins with a smile

Minä olen helsinkiläinen pimatsu ja koska minulla on paljon hienoja, suuria ja maailmaamullistavia ajatuksia, ajattelin niistä ruveta kirjoittamaan. Joten olkaa hyvä, luette, tai ette, minä kirjoitan, ja nautin joka sanasta. Sanat ovat kauniita sekä hyvinkin käytännöllisiä. Yksikin sana voi olla kivuliaampi kuin putoaminen rotkoon, astuminen naulan päälle tms. True story. Siksi, hyvät ihmiset, sanat ovat minulle se työkalu, jolla voin vaikuttaa ihmisiin. Niiden avulla voin saada ihmisen onnelliseksi, suruiseksi, vihaiseksi, mietteliääksi, kiitolliseksi, hätääntyneeksi, tyyneksi, reippaaksi ymsyms. Fyysiset konstit ovat paljon rajatummat.

Minulla on kissa, tai siis siskollani on ja asun siis siskoni kanssa, eli tästä kaikesta voi tehdä johtopäätelmän että asun myös sen kissan kanssa. Jokatapauksessa siis, se on myös minun pikku miukumaukumuruseni, vaikken yleensä kissoista pidäkkään, mutta kun tuo on niin pehmeä ja sievä. Kuka voisi olla rakastamatta jotain pehmeää ja sievää?

Kerronpas jotain itsestäni, eikös sellainen ole hyvien tapojen mukaista. Olen hyvinkin kiinnostunut runoista, itämaisista ja afrikkalaisista kulttuureista, olen hieman antiteistinen, eli uskontovastainen, joka käytännössä ja minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että vastustan uskontoja vain sen takia, että niiden takia on maailmassa vuodatettu eniten sekä verta että kyyneleitä. Uskokoon jokainen mihin uskoo, se on minulle aivan sejasama, mutta pitäköön jokainen sen sitten myös itsellään. Jokaisen tulisi saada uskoa tai olla uskomatta mihin tahtoo, joten kellään ei ole oikeutta tulla sinulta sitä kieltämään. (Vaikka myönnettäköön, saatan ehkä joskus mahdollisesti himouskovaisia pitää hieman tärähtäneinä. Mutta se on vain minun mielipiteeni.)
Se niistä uskonnoista ainakin toistaiseksi.

Pidän teestä.
Pidän itsestäni.
Pidän monista muista.
En kaikista. En epäaidoista ihmisistä.
Pidän hyvistä tuoksuista.
Tykkään kosketella kaikkea. Tahdon aina tietää miltä mikäkin tuntuu.
Pidän kauniista humaltumisesta. (kesäyö)
Pidän suomenkielisestä musiikista.
(Pidän myös muusta musiikista. Niissä vain ei ole samaa tunnelmaa.)
Pidän auringonvalosta.
Pidän itkemisestä, sekä nauramisesta.
Eli pidän tunteiden hersyämisestä.
Pidän vanhoista kirjoista. Ne ovat kauniin värisiä ja tuoksuvat hyvältä.
Pidän pitkistä hetkistä. Sellaisista joista ei tahtoisi pois ja toivoo niiden kestävän vielä pitkään.
Pidän kivoista mietelauseista.
Pidän hymyistä.
Pidän ruosta. Varsinkin sellaisesta puhtaasta ja maukkaasta.
Pidän ihmettelystä. Ja hämmästelystä.
Pidän kauniista ihmisistä.
Pidän hauskoista tai syvällisistä kysymyksistä.
Pidän psykologissoinnista. (Eli: Psykologia; pidän siitä.)



En pidä tekojeni selittelystä.