Kävelen läpi sumuisen ruohikon
Ei ruohikko oikeastaan ole sumuinen
Ne ovat ne raollaan olevat silmäni, joita utukerros peittää
Näin viimeyönä jotain
mitä en olisi halunnut
Näin itseni istumassa vieressäsi
Katselevan sinua ja sinun flanellipaitaasi
joka oli sinertävä
ja siinä nappi irrallaan
Näin meidän puhuvan
ja näin puhuvani asioista
joista sinä puhut
tavalla joista sinä niistä puhut
kadottaneena oman ääneni
puhuin äänelläsi
Tein äänestäni käheän
koska olen kuullut sinun pitävän käheä-äänisistä naisista
Polttelimme tupakan toisen perään
otimme hörppyä samasta oluesta
En voinut olla miettimättä, että miksen voinut olla niinkuin sinä
Seikkaillut läpi seitsemän meren
Hurmannut sydämen toisensa perään
Huolettomuudellani ja naururypyilläni
Minulla on vain maalatut kynnet
tennarit ja rikkinäiset farkut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti