Joo eli moi ja unirytmi. Kello näyttää nyt 4:47, ja silmällistäkään unta en ole nähnyt. Eipä ole taas unihiekat menny ihan tasan.
Ei siinä, tykkään öistä, sillon on kiva kirjottaa ja fiilistellä. MUTTA, kun tietää joutuvansa vielä heräämään seuraavana päivänä, nii voi ny saatana sentään. Eiköhän kaikki tiedä tän tunteen, kun pakottaa itteensä nukkumaan ja kattoo kelloo ja sit iskee aina hirvee paniikki ku kello näyttää ESIM. 4:49. Onneksi mun tarvii vasta kolmelta olla töissä, mut silti. Joopajoopajoo, vuorotyö=kivaa.
Ei joo ei keksi ny mitään järkevää sanottavaa. Olen pirteän ja superväsyneen rajamaastossa. Semmosessa tyhjiössä jossa vaan lillutaan, kun ei tiedä pitäiskö tästä nyt sit vaa nousta ja vaikka lähteä lenkille (olin itseasiassa jo lähdössä tossa, mut sitten muistin olevani kipeä. Se siitä sitten.), vai jatkaa sinnikkäästi yrittämistä saada unta.
Tää tekstikin on nyt niin nuivaakuivaa, että voisin lukea tätä nyt hetken aikaa niin aivan varmasti nukahtaisin. En oo koskaan kuulostanut näin mielenkiintoselta. Kiitoskiitos hei.
Kerran olin aamulla pirteä. Siitä on jo vähän aikaa.
Yritin tunkee vappuna yo-lätsää misun päähän. Se ei oikee suostunut
yhteistyöhön.
Jooelimoii ja joo teki vaan mieli vinkua jonnekkin, jaksa enää yksin ääneen täällä inistä. Terveterve.
.jpg)
.jpg)
