olen aina muiden takana jonossa
odottamassa vuoroani
vuoroani saada elää
kainosti hyräillen lauluja
joita kuuntelen öisin
viimeyönä tutkimattomassa hämärässä
pysähdyin hetkeen
hetkeen joka väreili kuin ilma
kuuman ja kylmän risteyskohdassa
kuuntelin säkeitä jotka kertoivat eletystä elämästä,
kauniista silmistä ja päättymättömistä kaduista
ymmärsin antautua virralle
joka kuljettaa minut elämääni
kunhan en vain rakenna patoa
oivallukseni johdatti minut jonon alkupäähän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti