i love me and you'll love me

rakkaus tarjoilee
meille kaikille
kun vain maltamme
valojen sammua

Etsimisen jano
se näännyttää

Me vain tahdomme
rakastaa
niinkuin lapsi pyytteettömästi
rakastaa nalleaan

Mutta meidän
joilla on eksyneet katseet
on rakastettava itsejämme

minun tulee saada hengittää ilmaa joka ei minua kurista

ei minua oikestaan edes haittaa
jos löydät uuden onnen
naisen joka heleästi nauraa
suloisilla silmillään iskee sinulle silmää

se mikä minut tappaa
on ajatus siitä, että unohdat sen kaiken
mitä minä en voisi koskaan edes kuvitella unohtavani

ne kuiskaukset yön vaihtuessa aamuksi
ne kävelymme helsingin katuja pitkin
ne tunteenpurkaukseni kun tahdoin sinun jäävän
se kun kerroimme toisillemme salaisuuksia peiton alla

jos tunnetta mitattaisiin kiloissa
tunnekiloni olisivat enemmän kuin pystyisin koskaan kantamaan
vaikka vahvuuteni on ylivertainen
ne kilot saavat jalkani tutisemaan

                                          Meikäläinen taiteen parissa.

                                          Meikäläisen kävely-instrumentit. Taiteellista.

                                          Riemuidiootti-minä.

                                          Hki by night.

Kiva kun luit ja katsoit ja koit. Koit mitä koit, kunhan koit jotain lukemalla tekstiäni.
Hyviä unia ja toivottavasti kaikki muistaa rakastaa itseään.

jos voisin istua illan sanomatta sanaakaan

jos voisin joskus olla sellainen joksi itseni kuvittelen
matkustaisin läpi suomen autolla ajaen
huudellen törkeyksiä vastaantulijoille

minä huutaisin mielipiteeni muista poikkeavan
ja antaisin muiden puhua mitä puhuvat

koska muiden sanat olisivat helinää
kuiskauksia naamioituina huudoiksi
minä olisin absoluuttinen totuus
jota ei sovi kyseenalaistaa

ja minä hyppäisin kalliolta mereen
pelkäämättä satuttavani itseäni
voisin huuhdella naamani rantamudassa
ja säikytellä ohikiitäviä ystäviäni
joita tapaisin huoltoasemilla

me yhdessä valtaisimme jonkun mökin
uisimme rannassa pelkäämättä toisiamme
tai tulevaa elämää
porskuttaisimme tässä vedessä
odottaen sadetta
joka toisi uuden veden meille

sommaren är underbar

veden lämpö säikäytti hänet
tuo tyttö
hän viipyi hetken pidempään rannikolla
muistellen vuosia joina rakkaus ei ollutkaan uhka
vaan mahdollisuus

kesäpäivän kukkeus palautti hänen mieleensä
kauneuden tässä elämässä
laiturin keinahtelu
järven kalat jotka lipuivat ohi
vailla päämäärää
niitä katsellessaan
hän tiesi pystyvänsä
ihan
mihin 
vain

ei ole aikakaan riski
kun sen käyttää älykkäästi