oli saanut sen lahjaksi
hoputti minuutteja kulumaan
aneli yötä jo saapuvaksi
tuo nainen
hän oli kauniina odottelemassa
kuuta ja sen kajoa
voidakseen vihdoinkin
päästää surun valloilleen
(suru ei sopinut päivänvaloon)
olisi tahtonut vielä muistaa
sen tunteen jolloin hän
odotti aamua
ja pihatyrnin linnun
ensimmäistä viserrystä
se toinen vierellään
se toinen ihminen
joka antoi hänelle kaikkensa
jopa ne kaikkein syvimmät salaisuutensa
niitä oli paljon
ja ne olivat kiinnostavia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti