siinä sängyllä makasimme
katselimme toisiamme
salaa
silmänurkista
villit kiharat hiussuortuvasi
valahtivat alvariinsa
harmaiden silmiesi peitoksi
vaikka kello oli jo kuusi
tai no neljää vaille
sanoin hiljaisuuden maratonin jälkeen sinulle
"älä jooko lähde"
nyökkäsit hiljaa
katse painettuna
sanoit olevasi ymmälläsi
kaikesta
et ymmärrä kaikkea
mitä tulisi ymmärtää
vastasin harkiten sinulle;
ole huoleti
ollaan vaan hiljaa
eikä tarvitse miettiä
miettiä mitä tulisi miettiä
ihan hiljaa
kaikki kulkee omalla painollaan
näin sinut ensi kertaa
kamppailevan hetken kanssa
tämän hetken jonka jaoimme
ja ihailin sitä, koska se oli purppuransävyinen
tai ehkä se oli heijastus jostakin kauempaa
vuosien takaa
tai korttelin takaa
yhtäkaikki
silloin emme olleet yksin
